Pääsin mukaan Designakatemiaan.
Valokuva: Designakatemia_Anni_Koponen_Vuosaari
Designakatemia on Designmuseon ja muotoilijoiden ammattijärjestö Ornamon yhteishanke, jossa lapset ja nuoret pääsevät tutustumaan muotoiluun ammattisuunnittelijoiden ohjauksessa. Mukaan valitut muotoilijat työskentelevät tiiviisti pedagogiikan ammattilaisten opettajien ja museopedagogien kanssa, jolloin yhteistyön tuloksena syntyy sekä ymmärrystä, kokonaan uusia oivalluksia että myös kokemusta käytännön tasolla. Konkreettisen ohjauksen ja muotoilukasvatuksen lisäksi tuotetaan myös muotoilun opetusmateriaaleja opettajien käyttöön. Tavoitteena varmistaa mahdollisuus suunnitteluoppimiseen perusopetuksen puitteissa
Palvelumuotoilu: Kehollisuuden liittäminen mukaan fyysisiin ja digitaalisiin tilakokemuksiin
Hain itse mukaan Designakatemiaan välittääkseni lapsille ja nuorille tietoisuutta kehollisuuden tärkeydestä osana luovuutta. Tämä ajatus on linjassa myös muotoilukurssien kantavan teeman ‘empaattinen muotoiluoppiminen’ kanssa. Nykyaikaisten upeiden huipputeknologiaa hyödyntävien 3D-mallinnusohjelmien ja virtuaalitodellisuuksien rinnalle kaivataan mielestäni vahvempaa yhteyttä itseen ja kehon reaktioihin eri tilanteissa. Uskon kehollisuuden hyödyntämisen, esimerkiksi palveluympäristöjen muotoilussa, parantavan merkittävästi yhteiskehittämisen onnistumista. Myös turvallisen ja oman tilan luominen onnistuu ainoastaan kehon kautta. Kaikki lähtee sisältäpäin.
"Koen lasten ja nuorten hyvinvoinnin ylläpitämisen, ja itsetunnon lisäämisen olevan keskeinen keino paremman huomisen luomisessa."
Tila- ja palvelumuotoilussa puhutaan paljon kokemuksista, tunteista ja ajatuksista, mutta syvempi itsetuntemus, kehollisempi tietoisuus ja tarkoituksenmukaisempi muotoilu usein puuttuu. Koen lasten ja nuorten hyvinvoinnin ylläpitämisen, ja itsetunnon lisäämisen olevan keskeinen keino paremman huomisen luomisessa. Uskon kehollisen ymmärryksen (Embodied Cognition) kautta saavuttavamme ratkaisuja, jotka eivät ole vain tehokkaita, vaan myös hyvinvoivaa, inhimillisiä ja kestävää kehitystä tukevia. Mikä sen parempi tulevaisuus (Embodied Future) voisi ollakaan?
Valokuva: Designakatemia_Risto_Musta
Tila- ja palvelumuotoilijan ammatissani osallistan asiakasta ja muita käyttäjäryhmiä kuuntelemalla, kokemalla, tuntemalla ja kysymällä - löytääksemme yhdessä ratkaisuja heidän tarpeisiinsa. Saan heiltä valtavasti, onnistuaksemme yhdessä ja olen näistä yhteiskehittämisen tavoista ja palautteesta aidosti kiitollinen. Mitä voin antaa takaisin, on itseni kokonaan. Häpeilemättä, pienentämättä ja aidosti. Pienentämällä itseään ei saavuta mitään. Haluan kannustaa lapsia loistamaan!
Palveluympäristöjä tulisi mielestäni kehittää paljon käyttäjälähtöisempään suuntaan, vallitsevan ratkaisukeskeisen ajattelun sijaan. Samalla tavalla kuin tunnetyöskentelyn ja kehomenetelmien kautta pyritään suorituskeskeisyyden sijaan aitoon läsnäoloon. Mielestäni molemmissa tapauksissa oppimis- ja kehittämisprosessien tulisi olla kiinnostavampia kuin itse lopputulos. Muutosta ei voi pakottaa.
"Mieli on rajoittunut, mutta kehossa asuu koko elämä."
Itsetuntemusta merkityksellisempää työkalua tai muutosvoiman liikkeellepanijaa en keksi. Mieli on rajoittunut, mutta kehossa asuu koko elämä. Kuten kaikki elämässä, myös palvelumuotoilu ei ole yksittäinen ratkaisu, vaan jatkuva yhteinen prosessi, jossa ymmärrys omista ajatus- ja tunnetiloista vapauttaa luovuutta ja auttaa navigoimaan tehokkaammin monimutkaisissa ongelmatilanteissa.
Merkitykselliset asiat ovat pitkäikäisiä. Kuten Designmuseon museolehtori Hanna Kapanen kirjoittaa: “Muotoilussa on mukana niin kädet, pää kuin sydänkin”. Uskon, että sydämen saa mukaan vasta, kun uskaltaa aidosti olla oma itsensä. Tähän haluan oppilaita kannustaa, samalla muistuttaen tästä itseäni.
Kun mietin elokuussa alkavaa yhteistyötä, tunnen odotuksen, onnen, innostuksen ja riemun koko kehossani. Uskon tästä syntyvän jotain ainutlaatuista.
Kiitos tästä mahdollisuudesta Petra Ilonen ja Hanna Kapanen.
Comments